Edellisestä blogimerkinnästäni on jo ehtinyt vierähtää kuta kuinkin kaksi viikkoa. Tähän aikaan on mahtunut paljon puuhaa, muun muassa
SDP:n järjestöristeily, eurooppanuorten järjestämä vaalipaneeli sekä Akaan seudun ja Akaan opiston järjestämä paneeli Arvo Ylpöllä, tuoreen ruisleivän jakoa Tampereen keskustorilla, laskiaistapahtuma, ihmisten tapaamista Kylmäkoskella sekä Metsola-salilla, mutta hieman myös palkkatyötä ja opiskelua.
Jäljelle jäänyt vapaa-aika on harmillisesti haaskaantunut voimien keräilyyn flunssan ja migreenin uuvuttamana.
No, nyt kun pahimmasta potemisesta aletaan olla jo voiton puolella, voisin lähteä purkamaan kuluneen pariviikkosen tapahtumavyyhtiä kampanjoinnin parhaasta annista: ihmisten tapaamisesta.
Olen ilolla saanut todistaa vääräksi väitteen jurosta, pälyilevästä ja sisäänpäinvetäytyvästä suomalaisesta ihmisluonteesta. Tilaisuuksissa tapaamani ihmiset ovat nimittäin lähes poikkeuksetta olleet varustettuja myönteisellä elämänasenteella, iloisella mielellä ja jotkut jopa kepeällä huumorilla. Mikä parasta: Hymyynkin on vastattu hymyllä! :)
Tuulen ja tuiskun tuiverruksessa erityisen lämpimälle mielelle on saanut rohkaisevat kannustuspuheet nuorelle ehdokkaalle. Useat pullakahville, karamellille, kuumalle makkaralle - tai ihan vain juttusille tulleet, ovat aidosti olleet hyvillä mielin siitä, että nuori nainen on lähtenyt mukaan kisaan ehdolle. Sukupolvien välisestä kuilusta ei ole ollut häivähdystäkään, kun pirteät mummot ja papat ovat kuin yhdestä suusta tulleet kertomaan, että on jo korkea aika saada nuoria mukaan valtakunnan päätöksentekoon.
Upeaa on kuulla sama myös nuoremman äänestäjäjoukon suusta!
Näiden ihmisten kuuleminen ja heidän elämänkokemuksistaan oppiminen tekee todella pakkasessa seisoskelusta sen arvoista.
Loppuun vielä muutama sananen SDP:n kolmen piirin järjestöristeilystä, joka otti paikkansa siis 11. -12.2. Itämerellä. Lyhyesti tiivistettynä:
meno oli luja, fiilis loistava ja porukka -sanan hyvässä merkityksessä:
aivan mieletöntä!
Seminaariosiossa alkanut hengennostatus jatkui hyvällä sykkeellä yöhön asti muun muassa karaoken muodossa. Näin päiväkirjan välityksellä pitänee välittää terveiset huikealle tukiryhmälle ja karaoken(kin) true masterille: Antti sä oot ässä! :)
Kauniita unia ja kullanmurun kuvia!
(Kuvassa yksi minun kullanmuruistani, kummityttö Juulia)
SDP:n järjestöristeily, eurooppanuorten järjestämä vaalipaneeli sekä Akaan seudun ja Akaan opiston järjestämä paneeli Arvo Ylpöllä, tuoreen ruisleivän jakoa Tampereen keskustorilla, laskiaistapahtuma, ihmisten tapaamista Kylmäkoskella sekä Metsola-salilla, mutta hieman myös palkkatyötä ja opiskelua.
Jäljelle jäänyt vapaa-aika on harmillisesti haaskaantunut voimien keräilyyn flunssan ja migreenin uuvuttamana.
No, nyt kun pahimmasta potemisesta aletaan olla jo voiton puolella, voisin lähteä purkamaan kuluneen pariviikkosen tapahtumavyyhtiä kampanjoinnin parhaasta annista: ihmisten tapaamisesta.
Olen ilolla saanut todistaa vääräksi väitteen jurosta, pälyilevästä ja sisäänpäinvetäytyvästä suomalaisesta ihmisluonteesta. Tilaisuuksissa tapaamani ihmiset ovat nimittäin lähes poikkeuksetta olleet varustettuja myönteisellä elämänasenteella, iloisella mielellä ja jotkut jopa kepeällä huumorilla. Mikä parasta: Hymyynkin on vastattu hymyllä! :)
Tuulen ja tuiskun tuiverruksessa erityisen lämpimälle mielelle on saanut rohkaisevat kannustuspuheet nuorelle ehdokkaalle. Useat pullakahville, karamellille, kuumalle makkaralle - tai ihan vain juttusille tulleet, ovat aidosti olleet hyvillä mielin siitä, että nuori nainen on lähtenyt mukaan kisaan ehdolle. Sukupolvien välisestä kuilusta ei ole ollut häivähdystäkään, kun pirteät mummot ja papat ovat kuin yhdestä suusta tulleet kertomaan, että on jo korkea aika saada nuoria mukaan valtakunnan päätöksentekoon.
Upeaa on kuulla sama myös nuoremman äänestäjäjoukon suusta!
Näiden ihmisten kuuleminen ja heidän elämänkokemuksistaan oppiminen tekee todella pakkasessa seisoskelusta sen arvoista.
Loppuun vielä muutama sananen SDP:n kolmen piirin järjestöristeilystä, joka otti paikkansa siis 11. -12.2. Itämerellä. Lyhyesti tiivistettynä:
meno oli luja, fiilis loistava ja porukka -sanan hyvässä merkityksessä:
aivan mieletöntä!
Seminaariosiossa alkanut hengennostatus jatkui hyvällä sykkeellä yöhön asti muun muassa karaoken muodossa. Näin päiväkirjan välityksellä pitänee välittää terveiset huikealle tukiryhmälle ja karaoken(kin) true masterille: Antti sä oot ässä! :)
Kauniita unia ja kullanmurun kuvia!
(Kuvassa yksi minun kullanmuruistani, kummityttö Juulia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti